Oi, sanoi siili
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.



Kaikki varmaan osaavat tuon ulkoa,, ainakin ne joilla on lapsia. Mutta mun mielestä oikein kaunis, niin kuin moni muu Kunnaksen runo. Ja kuvastaa oikein hyvin joidenkin päivien olotilaa.

Mut oli tänään jotain piristystäkin. Tiedän, on rumaa olla vahingoniloinen, mutta minkäs teet, tilanne oli niin surku hupaisa. Siispä, kyytiin tuli töissä sellainen keski-iän ylittänyt ja samalla oman ihannepainonsa reilusti ylittänyt naisihminen joka istui aivan minun taakse. No sillä paikalla on turvavyö jota on pakko käyttää. No hän sitten ähisteli ja sovitti sitä kiinni mutta ei saanut sitä kiinni. Pyysi sitten minulta apua ja minä siitä sitten nousin ylös ja aloin etsiä vyön vastakappaletta. Se löytyi kyllä kun nainen hieman siirsi itseään sivuun. Vedin sitten vyön niin pitkäksi kuin se tulee mutta se yllättäen olikin aivan liian lyhyt tälle "hieman" pyylevälle naiselle. No periaatteen miehenä sitten kiristin ja kiristin vyötä naisen vatsaa vasten ja loksahtihan se vyö kiinni viimein! Tuli vaan mieleen että mahtoikohan naisella henki kulkea enää sen jälkeen kun vyö oli kireä kuin viulun kieli :-) Tosin ei kyllä valittanutkaan, pääasia että vyö oli kiinni :-) Oli kyllä yksi harvoja joka ei kiittänyt kyydistä,, miksiköhän ;-)

Että näin,, ei sitten oikein mitään ihmeellistä tänään muuta tapahtunut,, siispä päivä muiden joukossa,,