Mä tuossa joku aika sitten bongasin yhden ihmisen blogin jossa näyttää olevan hyvin saman tapaisia ajatuksia kuin minulla. Erona vaan se eräät ne osaa saada ajatuksensa kirjoitettua huomattavasti selkeämmin kuin minä, siitä olen kyl hieman kade =D Olen sinne heittänyt muutaman kommentinkin mutta jotenkin nekin tuntuivat niin joutavilta koska se kyseinen blogi on niin kaiken selventävä, siihen ei oikein ole mitään sinällään lisättävää. Ajatuksia kyllä herättää sitten sitäkin enemmän,, Mutta on kyllä ihailtavaa tuollainen kirjoitustaito.
Itsellä kyllä pyörii päässä kaikenlaisia ajatuksia, mutta se miten saada ne kaikki hajanaiset ajatukset ehjäksi kokonaisuudeksi on jo toinen asia.

Niin ja vielä lopuksi tähän perään eräs tänään töissä asiakkaan kanssa käyty keskustelu:

Saavun Porvoon torille ja hyppään ulos nostamaan erään äiti-ihmisen lastenrattaita tavaratilaan. Samalla paikalle tulee n. keski-ikäinen nainen joka ensin katsoo mitä lukee linjakilvissä. Niissä näkyy määräpaikka x mihin olen menossa ja myös linjanumero y.

Nainen: Meneekö tämä x:ään?

Minä: menee joo,,,

Nainen: Onko tämä linjanumero y?  (vilkaisee uudestaan tuulilasille)

Minä: On joo,, (hyppään kuskin paikalle ja rahastan ensin tämän äiti-ihmisen)

Minä: Ja rouva on siis menossa x:ään? (kysyn tältä keski-ikäiseltä naiselta)

Nainen: No sinne sinne,, sinnehän minä olen mennyt jo viimeiset 22 vuotta!

Minä: Ja rouva ei sitten ole vieläkään sen 22 vuoden aikana oppinut lukemaan linjakilpiä?

Nainen: (ei vastaa enää mitään,, vain vihainen mulkaisu)

Minä: Ja tuossa lippu,, olkaatten hyvä!

Että tällainen tapaus tänään,, missä noita kasvaa?? Ei kyllä kiittänyt kyydistä,, outo juttu =D

Mua on aina kiinnostanut historia. No nyt osui silmiin wikipedian kirjoitus jota tässä lainaan osittain röyhkeästi.

Berliinin muuri kaatui yllättävällä tavalla. Muurin murtuminen johtui oikeastaan väärinkäsityksestä. Syksyllä vuonna 1989 DDR:ssä alkoivat suuret hallituksenvastaiset mielenosoitukset. DDR:n johtaja Erich Honecker erosi 18. lokakuuta ja uusi hallitus päätti marraskuussa lievittää hiukan ankaria matkustusrajoituksia ihmisten lepyttämiseksi. Televisiolähetyksessä ilmoitettiin kuitenkin erehdyksessä, että kaikki rajoitukset olisi poistettu. Kymmenettuhannet ihmiset ryntäsivät muurille, eivätkä hämmästyneet rajavartijat tienneet, mitä tehdä valtaville hurmioituneille ihmismassoille, jotka vaativat pääsyä muurin toiselle puolelle. Koska vaihtoehtona olisi ollut omien kansalaisten joukkomurha, rajavartijoiden oli annettava periksi ja päästettävä kansanjoukot läpi. Muurin toisella puolella heitä tervehtivät riemuitsevat länsiberliiniläiset. Tätä marraskuun yhdeksättä päivää vuonna 1989 pidetään muurin murtumispäivänä.

Tuo osoittaa vaan kuinka iso valta medialla loppujen lopuksi onkaan jopa ihan maailman historian tasolla. Tarina vaan ei kerro saiko tv-juontaja loparit tämän pikku mokan johdosta tai jotain muuta sanktiota :-)

Ja nyt töihin,, meneekin sitten yöhön 4 asti tänään,,

Oi, sanoi siili
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.



Kaikki varmaan osaavat tuon ulkoa,, ainakin ne joilla on lapsia. Mutta mun mielestä oikein kaunis, niin kuin moni muu Kunnaksen runo. Ja kuvastaa oikein hyvin joidenkin päivien olotilaa.

Mut oli tänään jotain piristystäkin. Tiedän, on rumaa olla vahingoniloinen, mutta minkäs teet, tilanne oli niin surku hupaisa. Siispä, kyytiin tuli töissä sellainen keski-iän ylittänyt ja samalla oman ihannepainonsa reilusti ylittänyt naisihminen joka istui aivan minun taakse. No sillä paikalla on turvavyö jota on pakko käyttää. No hän sitten ähisteli ja sovitti sitä kiinni mutta ei saanut sitä kiinni. Pyysi sitten minulta apua ja minä siitä sitten nousin ylös ja aloin etsiä vyön vastakappaletta. Se löytyi kyllä kun nainen hieman siirsi itseään sivuun. Vedin sitten vyön niin pitkäksi kuin se tulee mutta se yllättäen olikin aivan liian lyhyt tälle "hieman" pyylevälle naiselle. No periaatteen miehenä sitten kiristin ja kiristin vyötä naisen vatsaa vasten ja loksahtihan se vyö kiinni viimein! Tuli vaan mieleen että mahtoikohan naisella henki kulkea enää sen jälkeen kun vyö oli kireä kuin viulun kieli :-) Tosin ei kyllä valittanutkaan, pääasia että vyö oli kiinni :-) Oli kyllä yksi harvoja joka ei kiittänyt kyydistä,, miksiköhän ;-)

Että näin,, ei sitten oikein mitään ihmeellistä tänään muuta tapahtunut,, siispä päivä muiden joukossa,,

Tänään sitten töissä tapasin erään oikein kiinnostavan naisihmisen jonka kanssa tuli juteltua pitkään ja hartaasti. Hän sai mut hyvälle tuulelle ja ilmeisesti minäkin hänet koska sain hänet nauramaan paljon. Kotoisin  oli kuulemma köh,, Ukrainasta :-) Tumma, hoikka ja kaunis eli kaikki mitä voi ulkoisesti vaatia. Ja kaikin puolin fiksun oloinen. Mutta ei kuitenkaan vielä osannut kunnolla suomea, vasta vuoden asunut täällä. No mut oppiihan sitä ajan kanssa. Pyysin kyllä kahville, tosin vähän kiertäen joten saattaa olla että ei ymmärtänyt kun ei oikein vastannut mitään. Olis kai vaan pitänyt selkeämmin kysyä mutta oli aivan liikaa ylimääräisiä korvia kuuntelemassa joten en voinut. Joten varmaan turha kertoakaan ettei asia olisi jäänyt vaivaamaan. Ja taas korostui se kuinka yksin olen. Ei ketään kelle kertoa päivän kuulumiset eikä vastaavasti kuunnella toisen tarinoita. Kotimatkalla olisi tullut itku mutta jotenkin sekin vain jäi jonkun muurin taakse,, en enää edes osaa itkeä vaikka mieli tekisi. No tämä on taas vaan tämän hetken olotila,, eiköhän se taas mene ohi,, ja nousen taas pohjamudista ylös. Aina olen ennenkin niin tehnyt. Mutta kuinka monta kertaa jaksan sen tehdä,, yksin,,

Tulipa käytyä sitten pikavierailulla Tallinnassa. Ja melkeinpä vain siksi että saan sieltä ostettua yhden cd-levyn jota Suomesta ei löydy. Se siis on Dingon levottoman tuhkimon vironkielinen versio,, aika hauskaa kuunneltavaa! Viron kieli on kyl varsin hauskaa kuunneltavaa, tykkään. Mutta kuulemma vaikea oppia, muuten vois vaik alkaa opiskella sitä. Tosin pitäis kyl petrata tuota englantiakin, tai lähinnä sanastoa. Kyllä mä siis pärjään ihan hyvin tuolla mun englannilla, ei se siitä ole kiinni, mut olis vaan kiva osata kunnolla.

Pomo oli sitten laittanu mulle huomiseksi iltavuoron, ajattelikohan et en muka olisi ajokunnossa aamulla. No siitä tuskin olisi ollut pelkoa, tuli juotua peräti 2 olutta koko matkan aikana. Ja koko paluumatkan nukuin hytissä, tuli kuitenkin käveltyä koko päivä ulkona. Että näin tällä kertaa...