Tuli sitten käytyä Porvvon vanhassa kaupungissa ostamassa pari pikkulahjaa, mutta sitäkin kalliimpia. No joskus rahalla ei ole merkitystä, vaan sillä että lahja on sellainen josta pidetään. Toki halvallakin saa kaikkea kivaa mutta se mitä etsin ei ollut sieltä halvimmasta päästä. Mitä joulu muuten merkitsee? Minulle ei juuri mitään. Menen kyllä vanhan äitee muorin luo joulun viettoon toiselle puolelle Suomea mutta siinä kaikki. Kaiholla katselin niitä lapsiperheitä jotka koko perheen voimin kiertelivät kauppoja ja tutkivat tavaroita. Kuuluisinpa tuohon joukkoon. Täytyy vaan ajatella niitä positiivisia puolia mitä tässä sinkkuna olossa on,, Hmm,, Saa tehdä ihan juuri kuten itse haluaa.. Muita? Keksiikö joku?

Joskus on vaikeaa olla positiivinen. Olen kyllä perusluonteeltani sellainen ja yritän olla myös harmaina päivinä ja saan paljon iloa ihan pikku jutuistakin mutta silti,, Olen trve, raha-asiat ihan suht mallillaan ja mulla ihan kiva asunto. Jotain silti puuttuu,, Valivalivali ;-)

Itselleni tilasin jenkeistä veronpalautusrahoilla kameraan yhden uuden linssin,, eikä maksanut kuin n. 1700 dollaria/1600 euroa :-) Joku saattais pitää mua ihan pimeänä kun laitan kameraan noin paljon rahaa, tai siis pelkkään lisälaitteeseen, mutta hyvää ei saa halvalla ;-) Ja niin kuin aiemmin sanoin sinkkuna voin päättää oman rahan käytön niin kuin haluan =D

Ajattelin jos söisi tänään kanaa,,, riisin kera. Hyviä nuo valmiiksi kiinalaisittain maustetut koivet. Olis kiva lähteä johonkin vielä illalla sinne Porvoon vanhaan kaupunkiin ottamaan iltakuvia kun siellä enää silloin olisi ihmisiä. Katsotaan nyt miten käy,, voittaako sauna sen ajatuksen.

Eli sauna voitti =D  Täytyy oikein kehua tuota sijoitusta minkä tein sauna- ja kylppäriremontin yhteydessä,, tuli hommattua vuolukivikiuas. On se loistava! Kallis kuin mikä mutta ihan sähkökiukaiden aatelia. Tosin sehän on selvä että puilla lämpiävää ei voita mikään. Mökiltä onneks löytyy rantasavusauna.. *omakehu haisee,, nuuh nuuh*

Pohdin tätä yksinoloa,, Onko se vain huonoa onnea vai omaa laiskuutta. Saattaa tietty olla huonoa onneakin siinä suhteessa että ei ole löytynyt ketään sellaista spesiaalihenkilöä jonka kanssa viettää aikaa ja jakaa hyvät ja huonot hetket. Mutta onko se myös laiskuutta kun ei ole etsinyt tarpeeksi aktiivisesti. Mitä tehdä siis asian eteen? Olla enemmän esillä, pitää itsestään suurempaa meteliä? Olen välillä sitäkin yrittänyt mutta toisaalta taas en halua tyrkyttää seuraani väkisin. Jos ei niin ei. Ja jokainen epäonnistunut juttu murentaa sydäntä pala palalta enemmän. Mitä siitä jää jäljelle aikaa myöten? Iso kasa murusia jotka voi lakaista maton alle? Vai voiko ne vielä liimata yhteen? Mutta onko posliininorsukaan enää entisensä sen jälkeen kun on lattialle tippunut ja kasattu pikaliimalla yhteen? Vai voiko näitä asioita verrata toisiinsa? Mä taidan miettiä liikaa asioita,,

Mutta nyt taas unen aika,, eli hyvää yötä itselleni ja muille =D