Mä ennen tällaista ole kokeillutkaan,, no oppia ikä kaikki. Eli olet ilmeisesti eksynyt tänne ihan jonkun toisen palvelun kautta linkin avulla. Jostain kumman syystä tällaisen aloittaminen on vaikeaa, ei tiedä mistä alkaisi. Sitten kun on vauhtiin päässyt niin menee kuin tyhjää vain. Yritän tässä päiväkirjamuotoisessa tekstissä hieman valaista miten elän, mitä kaipaan elämältä ja mitä toiveitä minulla on,,

Eli, olen tosiaankin etsimässä en vain seuraa vaan jotakuta toista ihmistä rinnalleni. Olen vuosi sitten lopettanut edellisen suhteen ja viimeistään nyt on alkanut tuntua siltä että ei ole hyvä olla yksin. Jotkut elävät sinkkuna ihan vapaaehtoisesti, ihmettelen suuresti miksi. Minä ainakin haluaisin jonkun jonka kanssa vaihtaa päivän kuulumiset, jakaa arjen tapahtumat niin surussa kuin ilossa.

Sitten, ihannenainen?

20 vuotiaan vartalolla varustettu ja n. 30 vuotiaan aivot pienessä sirossa kuoressa ;-) Jaahas,, ja laskeudutaanpas poika nyt sieltä pilvilinnoista alas =D Ensinnäkin naisella pitää olla omaa tahtoa. Olin hetken tytön kanssa joka suurin piirtein joka asiaan sanoi että päätä sinä, hällä väliä. EIEIEI ja vielä kerran ei. Ei sitä kauaa jaksanut. Pitää osata sanoa mielipiteensä rohkeasti. Vaikka se olisikin vastakkainen. Oma-aloitteisuus on ihan in. Pitää osata nauttia pienistäkin asioista, usein pelkkä hymykin saattaa pelastaa kokonaisen päivän. 
Se kun kuulet linnun laulua keväisenä kauniina päivänä sekin saa jo hymyn nousemaan pintaan.
Saatan olla tässä asiassa hieman vanhanaikainen mutta mielestäni naisen kuuluu osata laittaa ruokaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että pitäisi olla hellan ja nyrkin välissä vaan haluan kyllä kovasti olla pikku apurina esim. juuri ruuan laitossa. Yhdessä tekeminen on varsin mukavaa! Myönnän että en itse ole mikään kokki mutta ei ole oikein ollut mitään mielenkiintoa laittaa pelkästään itselle mitään a la carte ateriaa. Käyn sitten vaikka ravintolassa syömässä. Mitään mäkkiruokaa en oikein sulata. Ehkä se menee muutaman kerran vuodessa mutta ei sitä jatkuvasti voi syödä. Mikään ei voita kunnon kotiruokaa.

Saatan kuulostaa vaativalta mutta todellisuudessa en sitä ole. Exä jonka kanssa seurustelin vuoden sanoi että minä annan paljon enemmän kuin mitä hän pystyy. No asiat voidaan nähdä niin moneltä eri kantilta. Jos minulle annetaan jotain hyvää pyrin sen antamaan monin kerroin takaisin sellaiselle ihmiselle jota rakastan ja kunioitan. Se vaan valitettavasti saattaa jota kuta ahdistaa niin kuin juuri kävi tämän exän kanssa. Menen yleensä suhteeseen ihan liian täysillä mukaan. Sitten jos joku menee pieleen niin tulen alas niin kolinalla että,, Ehkä sen takia saatan nykyään olla hieman varauksellinen uusien tuttavuuksien suhteen. Mutta siinä suhteessa olen kyllä päässyt jo exästä irti että huomasin kykeneväni jo ihastumaan uusiin ihmisiin. Enkä sen ihastuksen hetkellä ajatellut exää enää..

Onkohan nämä mun ajatukset hieman sekavia? No toisaalta kun näitä ajatuksella lukee niin ehkä tästä kehkeytyy jonkinlainen kokonaisuus, ihmistarina..Ja toisaalta olisi niin paljon kerrotavaa ja niin vähän aikaa ja tilaa.. Siksi ehkä valitsinkin tämän blogimuodon että saan ajatuksiani selvitettyä paremmin..

Sain kuulla työkaverilta, joka muuten on   nainen, 32 vuotias ja vielä kaiken lisäksi sinkku ja halavatun hyvännäköinen ja fiksu että olisin sosiaalinen ja firman fiksuimpia ihmisiä,, mitä tuosta ajattelisin,, Siinä olisi ihminen johon haluaisin tutustua,, Mutta joku sanoo että ei. Jotenkin työpaikkaromanssit ei sovi tai jotain,, Mulla on ollut yksi ja se ei toiminut. Hälytyskellot soi päässä ennen kuin mitään on edes tapahtunut.Pöhköä. Kunpa ihminen voisi elää ilman tunteita ja ajatuksia. Jossain pitää olla edes vähän omaa rauhaa tai etäisyyttä. Mutta tuntuu niin hölmöltä kun kyseinen henkilö on sellaisen oloinen mille voisi puhua ihan mitä vaan omia asioitaan ja ajatuksiaan ja mulla ei sellaisia ole tällä hetkellä. Olo on vaan niin pirun yksinäinen. Olisihan tuo mukavaa kun siitä edes saisi ystävän tai jotain. Mutta jos menee möläyttämään jotain ajatuksistaan niin voi yleensä sanoa hyvästit ystävyyssuhteelle.
No hän on kuitenkin ihminen nitä arvostan suuresti työkaverina ja ihmisenä. Ehkä pitkästä aikaa yksi harvoja sellaisia. Hieno ihminen kaiken kaikkiaan,,

 Mutta nyt on aika miettiä unta,, Oli aikas raskas päivä töissä vaikka ollut yhtään sen pitempi kuin normaalisti. Joten huomenna lisää,, on tiedossa vapaa viikonloppu =D Siis ainakin näillä näkymin,,

Hmm,, puhunkohan mä liikaa,,